Suomalaisia koirarotuja

finnish-dogSuomalaisia koirarotuja on kahdeksan, joista Suomenpystykorva on itse asiassa maamme kansalliskoira. Se on kaunis ja ketterä, sirojalkainen, keskikokoinen koira. Turkinväri on aina kullanruskea, jossa on tummaa sävyä etenkin selässä. Se heittäytyy haukkumaan helposti, mikä on koiran kielellä merkki siitä, että jotain mielenkiintoista on taas löytynyt. Ottaessasi pystykorvan lemmikiksesi, se kertoo sinulle haukunnallaan jokaisen korren ja lehden värähtelyn metsän laidassa, eikä mikään livahda sen ohi huomaamattomasti.

Ajotoveri ja älykäs porojen kaitsija

Suomenajokoira on myös metsästyksen tuloksena kehittynyt rotu. Sitä käytetään riistanajoon, joten taipumus pinkaista metsään on sen tavanomaista käyttäytymistä. Saatuaan tarpeeksi metsässä juoksemisesta, Suomenajokoira on seurallinen ja lapsiystävällinen, helposti koulutettava koira.
Suomenajokoira oli yksi suosituimmista koiraroduista, mutta väestön muuttaessa kaupunkeihin, sen suosio on laskenut. On hyvä, ettei niitä ole siirretty kerrostaloihin muuton myötä, sillä koira nauttii olostaan parhaiten maaseudulla.

Suomenlapinkoira kuuluu paimenkoiriin ja on jalostettu porokoiraksi. Se on ystävällinen ja hyvä oppimaan. Perhekoirana se on varsin oivallinen vahti sekä seurakoira. Rodun tiedetään kehittyneen noin 10 000 vuotta sitten. Rotu on terve ja tähän löytyy syy siitä, ettei kantaa pyritä jalostamaan tiukkojen ulkonäköön liittyvien rajojen mukaan. Suomenlapinkoirat ovat usein tummia, mutta turkin väri ja korvien tyyli vaihtelee huomattavasti yksilöiden välillä.

Suomenlapinkoirasta polveutuu toinen suomalainen koirakanta, joita kutsutaan paimensukuisiksi Lapinkoiriksi. Tämä ennen kaikkea seurakoirana tunnettu laji on mahtava kaveri ulkoilemaan ja retkeilemään. Kuten paimenkoirien tyyliin kuuluu, se ei sovi yksineläjäksi, vaan se kaipaa laumaa ja jotain älykästä puuhaa, johon se on aina valmis. Muuten se on rauhallinen ja uskollinen sekä kyvykäs oppimaan koko ikänsä.

Lapinporokoira on yhä työ ja palveluskoira, jonka tehtäviin kuuluu porojen paimennus. Sen ulkonäkö poikkeaa selvästi Suomenlapinkoirasta sekä paimensukuisesta Lapinkoirasta, joten kannan uskotaan olevan lähtöisin Pohjois-Skandinavian muinaisista koiraroduista. Sen sija työkoirana osoittaa vahvasti älykkyyteen ja yhteistyökykyyn – seurakoirana yksilö olisi liian vaativa sen ulkoilun ja suorittamisen tarpeiden vuoksi. Tuskastunut ja pitkästynyt koira saattaa purkaa hermojaan repimällä huonekaluja. Tämä on aina merkki ymmärtämättömästä omistajasta, joka on jättänyt toimeliaan koiransa toimettomaksi.

Hyljekoira ja peräänantamaton karhukoira

Seiskarinkoira on mielenkiintoinen saaristolaiskoira. Se polveutuu hyljekoirista ja on yhä harvinainen laji. Rotua kohtasi ikävä kohtalo Talvisodan aikana, kun saaristolaiset evakuoitiin turvaan. Koirat valitettavasti jätettiin saarelle kuolemaan, ellei niitä ammuttu ennen lähtöä. Ihmeen kautta muutamia rodun rippeitä säästyi ja niistä saatiin rotu elvytettyä uudelleen. Seiskarinkoiran alkuperäinen käyttö oli hylkeidenpyynti. Nykyisen sen tapaa joko seurakoirana, vahtina tai jäljityskoirana.

Karjalankarkukoiran syntyaikaa ei edes tiedetä, todetaan vain, että se on erittäin vanha koirarotu. Tässä rodussa on sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, johon omistaja saa luvan tottua. Koulutus on välttämätön, jotta saat jotain kuria jopa fyysisesti voimakkaaseen koiraasi. Karjalankarkukoira on jalostettu toimimaan itsenäisesti – tyyliin, jonka se omaa vaivatta. Vaikka se on perhettään kohtaa uskollinen ja rakastava eläin, rotu ei sovi pelkästään seurakoiraksi tarmonsa vuoksi. Sitä ei pidä myöskään jättää yksin, sillä se on työkykyinen palvelukoira, jolle on annettava sen arvoista puuha – jos ei nyt aivan karhunajoa kuitenkaan. Karhukoirat ovat pitkäikäisiä: hyvällä hoidolla ne elävät melkeinpä 20-vuotiaiksi, joten harkitse tarkoin omaa kestävyyttäsi, kun hankit itsellesi rodunedustajan.

Pohjanpystykorva on yhteisesti sekä suomalainen että ruotsalainen koirarotu. Riistanmetsästykseen jalostettuna se on yhä haukkuva vahti sekä metsästykseen käytetty koira. Sopii riistalle yhdenkin metsästäjän mukaan. Ulkoiseen ominaisuuteen kuuluu sen pituus, jonka oletetaan olevan suurempi kuin korkeus. Yleensä pystykorvat ovat laatikkomaisen korkeita.